Digi ei tapa kohtaamisia – tapahtumat yhteisöllisyyden alustana

Yritys järjestää vuosittain pienempiä ja isompia tapahtumia.On pikkujouluja, tyhypäiviä, koulutuksia, kokouksia… Mutta miten yhteisöllisyysliittyy tähän yhtälöön? Entä tarvitaanko nykyaikaisessa digiyhteiskunnassa enääihmisten yhteen kokoontumisia vai voisiko asiat hoitaa napakammin netissä?

Mitä on yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on kiehtova ilmiö. Samalla kun sosiologitkatsovat sen olevan ratkaiseva elementti mm. perheiden, kansojen tai muidenryhmien koossa pysymiseen, se on vaikea täysin määritellä tai tavoittaa.Yhteisöllisyys on summa siitä, kun jonkun viiteryhmän keskuudessa vallitseeluottamus, halu sitoutua, läheisyys ja yhteinen motivaatio.

Asioiden konkreettinen yhdessä tekeminen ja kokeminen on iso osa yhteisöllisyyden kokemuksen saavuttamisessa ja syventämisessä.

On asioita, jotka on puhtaasti pakko tehdä yhdessä, kutenvaikkapa hengissä pysymiseen ja yhteisten asioiden hoitamiseen liittyvät työt. Nykymaailmassaiso osa näistä hoituu digitaalisesti ja vaikka toiselle puolelle maapalloatekniikan avulla. Onko enää tarvetta tehdä töitä fyysisesti yhdessä tai tavatatoisia, kun sosiaalinen media on kohta jokaisen ulottuvilla?

Yllättäen on kuitenkin todettu, että yhteisöllisyys onhukassa. Ihmiset kommunikoivat ehkä enemmän kuin koskaan ja silti yksinäisyydentunne on kasvussa. Näyttää siltä, että tapahtumat ja yhdessä tekeminen ovatpaljon muutakin kuin ryhmä ihmisiä samassa tilassa ja niillä on muitakinfunktioita kuin hauskan pitäminen tai halutun asian aikaan saaminen. Yksi asia,joka yhdistää sekä erilaisia tapahtumia että yhteisöllisyyttä onrajankäyntirituaalin käsite.

Rajankäyntirituaali luo yhteisöllisyyttä

Vaikka niin saattaisi ensilukemalta ajatella, sosiologiankäsite rajankäyntirituaali ei viittaa johonkin muinaiseen kulttiin vaantänäänkin ajankohtaiseen ilmiöön, jossa ihmisyksilöt ja -yhteisöt auttavat omaauuteen vaiheeseen siirtymistään kokoontumalla yhteen muutoksen tiimoilla.

Häät, hautajaiset tai vaikkapa vauvan ristiäiset on helppo hahmottaa rajankäynnillisiksi. Jotain vanhaa päättyy ja uusi vaihe alkaa. Vaikka paikalla olisi vain minimijoukko, vaikkapa morsian, sulhanen ja vihkimisen suorittaja, rajankäynti suoritetaan joka tapauksessa.

Myös normaalia elämän kiertoa rytmitetään vuosittaintoistuvilla rituaaleilla, jotka vaihtelevat lahjojen antamisesta kermallatäytettävän pullan nauttimisen tai trulliksi pukeutumisen kautta aina isonrisukasan sytyttämiseen. ”Jälleen on vuosi kulunut elämässä.” Jos jotakinnäistä rajankäynneistä ei itse vietäkään, niistä kuitenkin kuulee vaikkapa kymppiuutistenloppukevennyksessä.

Rajankäyntirituaalit rakentavat yhteisöllisyyttä myös työelämässä

Mutta millaisia rajankäyntejä on työelämässä? Uuden työtilanavaaminen, tiimin tai projektin kick-off, työvuoden summaava juhla (jotapikkujouluksikin joskus nimitetään), jokakeväinen tyhy-päivä, vuosittainen ”Tuolapsi töihin” -päivä… esimerkkejä riittää. Puhumattakaan uuden työntekijäntervetulleeksi toivottamisesta tai eläkkeelle siirtyvän työntekijänkiittämisestä. Samalla tavalla kuin yksityisjuhlat läheisten kanssa, tällaisettilaisuudet toimivat yhteisöllisyyden alustoina työpaikoilla. Yhteisöllisyysliimaa henkilöstön yhteen työyhteisöksi ja parantaa työssäviihtymistä,työntekijäpysyvyyttä sekä yhteistyön sujuvuuden kautta työn tuottavuutta.

Työyhteisöt, joissa ymmärretään yhteisöllisyys osana ihmisluontoa ja halutaan vahvistaa sitä, sitouttavat työntekijänsä paremmin.

Yhteisöksi voi hahmottaa oman työporukan lisäksi myös omatasiakkaat ja sidosryhmät. Hekin muodostavat osan työpaikan tärkeää yhteisöä. Taijos he eivät vielä ole ihan yhteisöksi miellettäviä, olisiko hyvä ajatus kutsuaheitä siihen suuntaan?

Yhteisöllisyyden tunteen vahvistaminen sitouttaa ja auttaa rakentamaan kestäviä asiakas- ja sidosryhmäsuhteita.

Uusien tuotteiden ja toimitilojen lanseeraus, henkilöstön jasidosryhmien yhteinen vuosijuhla tai vaikka organisaation pyöreiden vuosienjuhla, avoimien ovien päivä…  Erilaisiamahdollisuuksia törmäyttää henkilöstö, sidosryhmät ja asiakkaat on valtavastija osallistujien muistaminen onnistuneilla juhlilla kantaa hedelmää pitkään.

Sidosryhmien edustajat kokevat itsensä tärkeiksiyhteistyötahoiksi ja suhtautuvat teihin yleisesti entistä positiivisemmin, kunheidät on huomioitu. Muistettavat tilaisuudet tuottavat tuloksia vielä vuosienjälkeenkin ja vaikuttavat positiivisesti asiakkaiden ostokäyttäytymiseen. Alihankkijasuhteetparantuvat ja yhteistyön tekeminen jatkossa sujuu entistä sujuvammin yhteisenhyvän kokemuksen siivittämänä.

Entäpä jos asiakkaat tai sidosryhmät ovatkin ihan toisen kulttuurin piiristä? Edessä on tutustuminen heille arvokkaisiin asioihin – kuten myös heille tabuihin asioihin. Kasvokkain kohtaaminen, vieraanvaraisuus ja arvokkaan ajan antaminen on lahja, jota ymmärretään yli kulttuurirajojen – koska ihminen on yhteisöllinen! Matka ymmärtämiseen maksaa vaivan, kun liikesuhteet lujittuvat.

Yhteisöllisyyden rakennuspalikoita tapahtuman tekemisessä

Nyt kun olemme ymmärtäneet ihmisen olevan yhteisöllinenolento, tarkastellaan vielä hieman, millaisista rakennuspalikoistayhteisöllinen tapahtuma koostuu. Jätetään tässä kohdassa pois perhetapaamisetja kansalliset juhlapyhät ja keskitytään työelämän tapahtumiin.

Jo tapahtuman suunnitteluvaihe voi olla yhteisöllinen.Työntekijöiltä voi kysyä ehdotuksia ja ideoita vaikkapa anonyymistiidealaatikkoon tiputtamalla. Niistä voi vaikkapa palkita. Tapahtumaankutsuminen ja ilmoittautuminen on merkittävä yhteisöllinen askel, kuten onkaikki tapahtumasta tiedottaminenkin. Mielikuvia, odotusta ja yhteisöllistäpöhinää syntyy, kun yhdessä odotetaan tulevaa h-hetkeä.

Tapahtuma itsessään voi olla sisällöltään ja muodoltaanyhteisöllisyyteen rohkaiseva. Mitäpä jos tällä kertaa otettaisiinkin vähänaikaa johonkin sellaiseen yhdessä tekemiseen, jossa ei mennä jonkun omannaamion taa vaan laitetaan varpaat epämukavuusalueen reunalle ja koetaan jotainyhdessä? Tällaisen kokemuksen jälkeen yhteisöllisyys on syventynyt huomattavasti!

Parhaassa tapauksessa tapahtuma kutsuu kokemaan erilaisia tunteita yhdessä ja siten sitoo osallistujia tunnetasolla yhteen. Muistot tällaisesta kokemuksesta säilyvät todennäköisesti ikuisesti.

Jälkikäteen yhteisö voi muistella kokemusta vaikkapavalokuvien tai videon muodossa – ja antaa palautetta ja ideoita seuraavaantapahtumaan. Tällaisia rakennuspalikoita on käytössä vain, jos kohtaaminentapahtuu fyysisessä todellisuudessa, ei digitaalisesti.

Digi on hyvä renki, mutta huono isäntä

Hyvin valmisteltu, tiedotettu ja julkistettu tapahtumaherättää yhteisöllisiä mielikuvia ja muovaa yrityksen brändiä myös heidänsilmissään, jotka eivät jostain syystä pysty osallistumaan. Vaikutus leviääsiis laajemmallekin kuin vain osallistujien keskuuteen. Tässä suhteessadigitaalinen maailma palvelee erinomaisesti: tieto tapahtumasta välittyydigitaalisesti, säilyy somekanavissa ”ikuisesti” ja nousee esiin joka kerta,kun joku googlaa yrityksen ja esimerkiksi harkitsee, hakisiko juuri sinnetöihin tai ryhtyisikö organisaation kanssa yhteistyöhön. Myös jälkimarkkinointitapahtuu pääosin digitaalisesti. Digi palvelee siis tapahtumia hyvin.

Samalla on aiheellista muistaa myös, kuinka tärkeää aikameille kaikille nykyisin on. Turhat ja venyneet palaverit ja löysästirakennetut tapahtumat eivät rakenna yhteisöllisyyttä vaan päinvastoinmahdollisesti lisäävät työntekijöiden aktiivisuutta uuden työn etsinnässä.Digitaaliselle viestinnälle on ehdottomasti aikansa ja paikkansa, jottafyysisen tapaamisen arvoiset tapahtumat saisivat sen arvon ja ajan, jonka netarvitsevat lujittaakseen yhteisöllisyyttä.

Mutta kun ymmärrämme, millainen merkitys tapahtumilla onyhteisöllisyyden alustoina, ymmärrämme samalla, että digi ei tule koskaantappamaan tapahtumia, vaan päinvastoin korostamaan niiden merkitystä. Aikaaikaansa kutakin.

Lopussa kiitos seisoo

Vaikka elämme maailmassa, jossa digitaalisuus javirtuaaliset ”kohtaamiset” kasvattavat jatkuvasti merkitystään, ihmisyhteisöjentarvetta rajankäyntirituaaleille ja yhteisöllisyyden lujittamiselle ne eivättule koskaan pyyhkimään. Fyysisiin tapahtumiin kannattaakin panostaa, jotta nepalvelevat sisällöltään ja tunnelmaltaan kaikissa vaiheissaan yhteisön jäseniäja luovat yhteisöllisyydestä voimavaroja.

Laadukas tapahtuma on käyntikortti, joka kestää ikuisestipaikalla olleiden muistoissa ja kantaa hedelmää vielä pitkään tapahtumanpäätyttyäkin 😊

Tekstin kirjoittanut Sirkku Hoikkala on PuskaPromotioninpuuhanainen, Angel of Events. Hän loihtii yhteisöllisiä elämyksiälämminhenkisellä otteella ja auttaa yhteisöjä löytämään omat voimavaransaonnistuneiden tapahtumien aikaansaamiseksi. Silloin kun Sirkku ei tuotatapahtumia, hän pohdiskelee mielellään syvällisiä ja lopputuloksena voi syntyäesimerkiksi oivaltavia blogikirjoituksia, tanssitaideteos tai mitä mielikuvitusvain aikaan saa!